Jääräpäisen, metsässä viihtyvän pienen ihmisen kuvia luontoreissuilta. Pääkuvassa on Lilli, muistutukseni unelmien toteuttamisesta.
Päivitän tätä sivua melko harvoin, lähinnä vuoden lopussa, mutta instagram on aktiivisessa käytössä ja fb kautta julkaisen retkikuvia luontoryhmissä.
Synnyin 1984 pienenä, mutta pippurisena. Olen sisarusparven vanhin ja varmasti omituisin tapaus. Historiani on rankka, mutta ei siitä sen enempää. Alkoholi tuhoaa monta elämää ja itse olen päihteetön. Luonto ja hevoset olivat pelastukseni ja ovat yhä. Ihmisten tarina kiehtoo, mitä polkua hän on nykyisyyteen tullut ja millaisesta polusta haaveilee. Luen paljon historiallisia kirjoja. Lisäksi olen onnellinen lapsistani. Olemme kulkeneet ympäri Suomea ja varsinkin luontokohteissa. Liki kaikki kansallispuistot on käytynä. Unelmoin punaisesta tuvasta ja eläinlaumasta. Toteutin tämän 2009 ostamalla tilan Ypäjältä. Olimme 4 kesää kaikille avoinna eläintilana 2014 Ypäjällä ja 2015 loppuvuodesta alkaen Kauhavalla. Saatavia jäi rästiin ja toiminta yrityksenä lopetettiin tämän takia. Vapaaehtoistyötä eläinten ja ihmisten parissa olen tehnyt vuosia. Minua muinoin nuorena autettiin ja autan mielelläni muita. Eläimiä oli parhaimmillaan 80. Lajikirjo oli runsas. Moni tuli rescue perustein ja sydäntä raastoi kuntoutustyö. Meillä oli sekä Ypäjällä että Kauhavalla askeettinen elämä, huussi, pulsaattori jne. Olen toimelias ja elämä sujui niin vuosia. Hoitajan työn ohella tämä kaikki vei kuitenkin liikaa aikaa, eikä luontoon meinannut millään ehtiä. Haave on ollut vuosia lähteä pysyvästi pohjoista kohti ja Härmän tila jäisi kesämökiksi. 2019 lokakuussa unelma toteutui. Eläimet löysivät uudet kodit ajan kanssa. Raskainta oli luopua poneista. Mutta uskalsin toteuttaa unelman eläintilasta ja uskalsin toteuttaa myös tämän haaveen. Siirryimme huolettomaan vuokralla asumiseen Kuusamossa. Lapset saivat käydä myös ammattikoulua kotoa käsin. Ja luonto, huikea luonto oli vieressä. Liikkumaan pääsi lähinnä omalla autolla, mistä muodostui ongelma. Nyt lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja jatkan luontokohteiden tutkimista enimmäkseen yksin. Samalla Suomea kierreltyäni tein päätöksen, että lempikaupunkini on Oulu. Kattava pyörätieverkosto, juna ja bussi kulkee, kaikki mahdolliset palvelut, mutta samalla myös kaunis ja luontoa löytyy. Siellä tälläinen kirjaimellisesti puolisokea pärjää mainiosti ilman omaa autoa ja hoitajalle on joka puolella Suomea töitä. Niinpä lasten lennettyä pesästä lokakuussa 2022 uusi kotikaupunkini on Oulu. Kevytretkeilen eli olen kiinnittänyt huomiota rinkan painoon. Patikoin, pyöräilen, hiihdän, laskettelen, kiipeilen, matkustelen, käyn tapahtumissa, haaveilen, nautin elämästä. En antanut taustan määrittää minua, vaan teen omat valintani ja yritän olla kaikille ystävällinen hoitaja. Reilu puolitoista metriä positiivista duracell energiaa.
Miska
jaarapaa@jaarametsa.fi
